"No, mä haluan vain tehdä töitä", sanoi vanha ystäväni kun kysyin häneltä mitä kuuluu ja onko uusia suunnitelmia.
Puhuttiin aika pitkään. Hän toimii yksinyrittänä ja on kovin onnellinen. Raha ei taida olla kovin leveä, mutta riittävä kuitenkin. Rahaa tärkeämpi on tunne itsenäisyydestä. Puhuttiin matkoista ja lomasta. Hän haluaa vain tehdä töitä, ei matkustella. Töissä saa kokemuksia itsellisyydestä, voi päättää itse, ja oman työn jäljet tuovat iloa ja hyvää mieltä asiakkaille. Mikä sen parempaa. Töitä on, mutta saisi olla enemmänkin. Tähän keskusteluun liittyi vahvasti yrittäjyys ja itsenäisyys.
Juttelimme muuta. Sairauksista ja elämästä. Auton hankinnasta. Perheestä ja kodista.
Sitten, juuri kun olin lähdössä, palattiin aiheeseen töiden tekemisestä. Sanoin, että mulla on ihan sama tilanne. Mä tykkään mun töistä ja aika usein nautin ihan oikeesti. Iloitsen uuden oppimisesta ja ongelmien ratkaisusta töissä, työaikana. Mutta se on melkein laitonta, koska mä en ole yrittäjä. Yrittäjänä tavallaan pitää nauttia siitä mitä tekee, koska yrittäjyys on useinmmiten oma valinta. Mutta toisen palveluksessa ei tavallan saa. "Joo, sun tilanne on kyllä ihan hirvee." ja naurut päälle. Totesin vielä, että juu, onhan mulla myös firma, niinku harrastuksena, että kalpea näkemys yrittäjyydestä on. Että mä lisäksi harrastan töiden tekoa, ja sekin on tosi kivaa. I H A N H I R V E E T I L A N N E !
Auton kaivaminen lumen alta ja hangen läpi kotiin.
Aika jännää pohdintaa. Nämä on taas näitä ympäristön asettamia viitekehyksiä. Pitäisi olla niin itsellinen ja onnellinen. Mutta pitäisi myös haaveilla matkailusta ja siitä, että ei tarvitsisi tehdä töitä. Tavallinen elämä ei saisi riittää.
Jeps, nämä ei nyt mitenkään liity Leaniin ja Six Sigmaan. Vai liittyykö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti