Haluan vain tehdä töitä

"No, mä haluan vain tehdä töitä", sanoi vanha ystäväni kun kysyin häneltä mitä kuuluu ja onko uusia suunnitelmia.

Puhuttiin aika pitkään. Hän toimii yksinyrittänä ja on kovin onnellinen. Raha ei taida olla kovin leveä, mutta riittävä kuitenkin. Rahaa tärkeämpi on tunne itsenäisyydestä. Puhuttiin matkoista ja lomasta. Hän haluaa vain tehdä töitä, ei matkustella. Töissä saa kokemuksia itsellisyydestä, voi päättää itse,  ja oman työn jäljet tuovat iloa ja hyvää mieltä asiakkaille. Mikä sen parempaa. Töitä on, mutta saisi olla enemmänkin. Tähän keskusteluun liittyi vahvasti yrittäjyys ja itsenäisyys.

Juttelimme muuta. Sairauksista ja elämästä. Auton hankinnasta. Perheestä ja kodista.

Sitten, juuri kun olin lähdössä, palattiin aiheeseen töiden tekemisestä. Sanoin, että mulla on ihan sama tilanne. Mä tykkään mun töistä ja aika usein nautin ihan oikeesti. Iloitsen uuden oppimisesta ja ongelmien ratkaisusta töissä, työaikana. Mutta se on melkein laitonta, koska mä en ole yrittäjä. Yrittäjänä tavallaan pitää nauttia siitä mitä tekee, koska yrittäjyys on useinmmiten oma valinta. Mutta toisen palveluksessa ei tavallan saa. "Joo, sun tilanne on kyllä ihan hirvee." ja naurut päälle. Totesin vielä, että juu, onhan mulla myös firma, niinku harrastuksena, että kalpea näkemys yrittäjyydestä on. Että mä lisäksi harrastan töiden tekoa, ja sekin on tosi kivaa. I H A N  H I R V E E   T I L A N N E !

Auton kaivaminen lumen alta ja hangen läpi kotiin.

Aika jännää pohdintaa. Nämä on taas näitä ympäristön asettamia viitekehyksiä. Pitäisi olla niin itsellinen ja onnellinen. Mutta pitäisi myös haaveilla matkailusta ja siitä, että ei tarvitsisi tehdä töitä. Tavallinen elämä ei saisi riittää.

Jeps, nämä ei nyt mitenkään liity Leaniin ja Six Sigmaan. Vai liittyykö?

Kuka on laatupäällikkö?

Eilen pohdittua:

Laatupäällikön tärkeimmät ominaisuudet ovat:

1. Luovien selityksen keksiminen.

 Kun tiedät, että asia on kunnossa ja toimii varmasti, mutta auditoija näkee asian täysin eritavalla. Tai kun haluat itsekkäästi ehdottomasti välttää poikkeaman oman ruuhkaisen työtilanteen takia, etkä koe auditoijan huomioita millään tavalla merkittäväksi omassa työympäristössäsi.

2. Pokan pitäminen.

Esimerkiksi kun ulkomaalaisen viranomaisen viranomaisauditissa illallisella työkaveri alkaa selittämään ihan sekavia tarjoiltavasta ruoasta ja Suomen luonnosta ja historiasta. 

Haittaa ei ole jos tuntee periaatteiltaan johtamisjärjestelmästandardeja, kuten ISO 9001, ISO 14001, ISO 13485, OHSAS 18001. Myös muun lainsäädännön tuntemisesta voi olla yllättävää hyötyä. Kuten CE-merkinnät. Hyötyä voi olla myös kaupallisesta ja teknisestä tutkinnosta, mutta haittaa todennäköisesti humanistisista opinnoista.

Mutta tärkeintä on kohdat yksi ja kaksi.

Päivän ajatuksiin kuului myös suorittaminen ja tehokkuus arjessa, sekä myös ilosta ja nautinnosta eläminen. Tästä on esimerkkejä lähipiirissä -kumpaankin suuntaan. Kumpi on tärkeämpää? Miksi? Ja ovatko ne vaihtoehtoisia? Tästä puhuttiin myös  Radio Aallon aamussa kun ajelin auringon nousussa töihin. Täytyy vielä funtsia ja kirjoitella erikseen ajatuksia jos jotain kokonaista syntyy.

Kiitos ajatuksista ja teeseurasta Maiju.

Olen Onnellinen

Eilen, sunnuntaina, heräsin aamulla jo vähän seitsemän jälkeen. Olin nukkunut hyvin ja heräsin virkeänä. Näin yleensäkin, mutta tässä aamussa oli jotain erilaista.

Oli jännä onnellisuuden tunne. Elämäni on kokoelma selittämättömiä sattumuksia ja eteen putoavia tapahtumia. Nippu erilaisia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia aika isolla hajonnalla. Päällimmäisenä tunne siitä, että kaikki on hyvin ja olen onnellinen. Saan tehdä juuri niitä asioita, joista pidän.

Huikeeta.

Keitin kahvit, tein mustikkasmoothien ja ruokin kissat. Toinen kissa kiipesi syliini kun istuin juomaan kahvia ja smoothieta. Selasin tabletilta uutiset, vastasin yhteen ei-työ-sähköpostiin ja avasin Leania käsittelevän kirjan. Isäntä nukkui vielä.

Olenko onnistunut kalibroimaan ajatukseni sellaiselle tasolle, että onnellisuus on saavutettavissa?

Töissä jatketaan maanantaina vaakojen tarkastamisella. (Tärkeää: tarkastamisella, EI kalibroimisella)

Prosessien lait ja tehottomuus

Jotta hahmotan paremmin, teen nyt tällä kertaa ihan lukumuistiinpanoja ja omaa pohdintaa.

Muistiinpanoja Tätä on Lean - kirjan luvuista 3 Mikä saa prosessit virtaamaan ja 4 Tehokkuusparadoksi.

Kaikki prosessit noudattavat kolmea lakia:

Littlen laki läpimenoaika=  keskeneräiset yksiköt x jaksoaika. 

Pullonkaulojen laki = prosessin läpimenoaika riippuu siitä prosessivaiheesta, jonka jaksoaika on pisin.Virtausyksiöt odottavat pääsemistä resurssien käsittelyyn, tästä syntyy jonoja. Esimerkkinä oikeasta elämästä jonot kaupassa tai lentokentän turvatarkastuksessa. Pullonkaulan tunnistaa siis siitä, että sen eteen muodostuu jono. Pullonkauloja voi siirtää, mutta niitä ei voi poistaa kokonaan tai välttää. Ne ilmaantuvat toisaalle.

Vaihtelun laki = mitä enemmän on vaihtelua, elikkäs eroja virausyksikössä, sen enemmän se vaikuttaa prosessin tehokkuuteen ja lämpimenoaikaan.

Tehottomuuden lähteet:

Pitkä läpimenoaika ->toissijaiset tarpeet - ei lisäarvoa asiakkaalle?

Monta virtausyksikköä prosessissa yhtä aikaa

Uudelleen aloittamisen tarve -> lisätyö ~ tuottaako työntouhu lisäarvoa asiakkaalle?

Siirtojen määrä lisää laatuongelmia. Rikkinäisen puhelimen syndrooma, kukaan ei ota vastuuta kokonaisuudesta.

Virtaustehokas organisaatio = viestijoukkue

Näillä viikonlopun opisekuljen ajatuksilla uuteen viikkoon. 

Aurinkoa! <3

Sain viikonloppuna tosi nättejä kukkia, niin laitanpa kuvan tähän. 

Johtamisjärjestelmät -kehä, joka toistuu?

Jännää miten asiat pyörii samaa kehää.

Uusi  projekti, uusi johtamisjärjestelmäkonsultointiasiakas tai uusi työpaikka generoi aina sen, että

1) päädyn kylmiltäni suorin varataloin ilman kierrettä auditointiin. Yleensä sertifioidun järjestelmän auditointiin, puhutaan siis näistä ISO 9001, ISO 14001, ISO 13485, OHSAS 18001 jne -järjestelmistä. Tai vaihtoehtoisesti viranomaisaudittiin. Projektin alusta maksimissaan yhden kuukauden sisällä.

Tästä seuraava vaihe

2) on se, että joudun vaihtamaan vähintään yhden auditoijan. En todellakaan ala katselamaan ”kahvinjuoja-auditoijia”. Näiden hommien kulut ovat niin suuria, että auditoinnin on syytä tuottaa lisäarvoa organisaatioon. Irvokkain esimerkki on auditoija, joka saapui auditointikohteeseen myöhässä, ja siellä sitten henkilökunnalta kysyi, että olisiko teillä antaa auditointiohjelmaa. Toimipisteauditointiin oli varattu neljä tuntia, joista kaksi hän käytti kuulumisten kysymiseen ja säästä puhumiseen. HÄH?

Ja jossain vaiheen yksi jälkeen, vaiheen kaksi aikana tai välittömästi sen jälkeen, todetaan, että

3) jaaa -aletaanpas suuri muutostyö koko sertifioidussa johtamisjärjestelmässä. Syynä a) sitä ei ole pidetty ajan tasalla vuosikausiin tai b) tulee niin merkittävä standardipäivitys, että asiat pitää pohtia kokonaan uudestaan.

Näin on nyt tapahtunut neljä kertaa. Yksi organisaatio on vasta vaiheessa yksi. En ajatellut kertoa heille, että todennäköisyys vaiheeseen kaksi on suuri, koska Morticia Lean on käynyt paikalla.

Mutta onko tämä vain henkilökohtaista huonoa tuuria? Vai ehkä terävää johtamisjärjestelmäosaamista?

No, innoissani lähden taas toteuttamaan muutosta! 

Hapankaali. Entä Six Sigma

Pari viikkoa sitten laitoimme ystäväni kanssa erät hapankaalia tulemaan. Molempien meidän sukua on itärajalta, ja sinne suuntaanhaan tämäkin juttu menee.

Valmis tuote on erittäin terveellistä ja monen, kuten minun,  mielestä todella herkullista. Ikivanha säilöntäjuttu ajalta ennen jääkaappia ja pakastinta, mutta myös todella ajankohtaista tähän meidän aikaan -kun hyvinvointi ja luonnollisuus on kuumaa.

Hapankaalin valmistusprosessin aktiivinen työn teon aika on erittäin lyhyt. Lisäarvoa tuottavassa prosessin osassa ei tarvita kenenkään työpanosta, ja lisäarvoa todellakin syntyy. Odotteluaika ei siis siinämielessä ole hukkaa. Hapankaali annetaan siis olla hiljaa itsekseen, maitohappokäymisen hissukseen kehittyessä.

Visuaalista ja aistivaraista laadunvalvontaa tarvitaan alussa kerran vuorokaudessa, prosessin edetessä vieläkin harvemmin. Prosessiparametrit, kuten lämpötila ja aika, saavat melkoisesti vaihdella, ilman että lopputuotteen laatu heikentyy. Ja ne raaka-aineet? Ei tarvita tarkkoja speksejä, lot -tietoja tai mittaustuloksia tahi raaka-aineen vastaanottotarkastusta.

Ja prosessin sivutuote on itseasiassa vähintään yhtä hyvää kuin varsinainen päätuote. Olen jopa nähnyt hapankaalimehua tökitettynä käydessäni rajan takana.

Missä on Lean? Missä on Six Sigma? Sanoisin, että hapankaalin valmistus on teollisessa ympäristössä koristeltu ylimääräisillä prosessivaiheilla (lämmittäminen, jäähdyttäminen, murskaus) ja ylimääräisillä raaka-aineilla (sokeri ja etikka!!). Ja myös perusprosessiin kuulumattomalla logistiikkakoukeroilla. Miksi? Koska on "helpompi tehdä vaikeasti".  Häh?

Johtopäätös: teollisesssa ympäristössä tehdään helposta asiasta vaikea lisäämällä ylimääräisiä prosessivaiheita. Miksi?

Eläköön hapankaali ja hapankaalimehu!

Auditointeja ja laatupäälliköitä

Tänään oli todellakin mielenkiintoinen päivä! Taas uusien ajatusten ja kokemusten äärellä!

Aamu alkoi työmatkalla kerrassaan upeassa kelissä. Pakkasta oli paikoin 19,5 astetta. Ja mitä maisemia!

Olin tekemässä toimittaja-auditointia vanhalla tutulla alihankkijalla. Useita henkilöstömuutoksia on tapahtunut edellisen auditoinnin jälkeen, joten olin omalla tavalla uuden äärellä. Tavoite oli auditoinnin lisäksi myös tutustua ja katsella muutenkin asioita asiakkaan näkökulmasta, ei pelkästään laatupipo päässä.

Alku meni hyvin, kuulin uusista tuulista ja suunnitelmista: toiminnalle ja laatujärjestelmälle suunnitelluista kehityssuunnista. Hyvältä näyttää!

Juuri ennen tuotantokierrosta vastakappaleeni tuossa organisaatiossa teki jotain sellasita, jolla rikkoi luottamuksen muutamassa sekunnissa. Pieni asia, joka paljasti epäluottamuksen ja halun kusettaa? Tain näin minä sen koin. Arvoisa alihankkija - miten meni niinku omasta mielestä? Onko tästä nyt hyvä ponnistaa yhdessä eteenpäin?

Kyllä, auditoinnissa voi sanoa, että ei halua / voi näyttää jotain tietoa tai kertoa jotain yksityistkohtaa esimerkiksi toisesta asiakkaasta johtuvasta luottamuksellisesta asiasta johtuen. On myös kohteliasta kysyä voiko ottaa valokuvia, videoida tai muuten käyttää auditoinnissa esiin tulleita tietoja jälkeenpäin muualla. Näissäkin tilanteissa on tapana keskustella avoimesti ja rakentavasti -tavoitteena luoda yhteistyötä. Yleensä.

Kun olen nukkunut yön yli, pohdin mitä mieltä olen. En nyt vielä tee ratkaisua mihinkän suuntaan.

Edit: Yön yli nukkuminen ei auttanut. Jännä nähdä millainen raportti tästä käynnistä syntyy.

"Onko meillä autossa suklaata?"

Lean & Six Sigma - uutta ja vanhaa

Lauantaina lueskelin aamukahvilla Leanin ja Six Sigman perusteista. Oli aivan mahtava sininen hetki ennen kuin aurinko nousi.

Viikolla kaivelin vanhoja opiskelukirjoja, sieltä löytyi muutamakin asiaa käsittelevä teos. Kertoilen niistä enemmän kun ehdin avaamaan useampia kansia. Hauskaa oli huomata, että olen itseasiassa kohtuullisen paljon lukenut Leanista sekä Six Sigmasta jo opiskeluaikana. Sillon olin enemmän kiinnostunut ISO 9001 -standarsista ja erityisesti ympäristöasioiden hallinnasta ISO 14001 -standardin mukaan. Varsinainen Lean herääminen onkin tapahtunut vasta parin viimeisen vuoden ja toden teolla  tämän talven aikana.

Tuo pieni keltainen kirjanen on vuodelta 2001, Metalliteollisuuden Keskusliiton tuottama pikkuinen käsikirja. Ihanaa retroa luettavaa. "Six Sigma ei sovellu kovinkaan hyvin palveluiden kehittämiseen" .... "Suomessa ei vielä toteuteta Green Belt koulutuksia, mutta ulkomailla ne ovat jo aivan tavallisia ylemmän johdon työvälineitä..." ja suomalaisena Six Sigman kovanluokan uranuurtajana mainitaan Perlos, eräs nyt jo kauan aikaa sitten edesmennyt kännykkäteolisuuden sopimusvalmistaja. Niin se maailma muuttuu, verrattaen nopeassa ajassa!

Tätä on Lean -kirja on vielä kesken. Kirjaa mainostetaan kovin, erityisesti niille, joille nämä asiat ovat vielä uusia. En osaa vielä ottaa kantaa kirjan hyvyydestä, täyttääkö se kaikki odotukseni ja onko se todella niin hyvä ja helppo kuin kehutaan. Palaan tähän. 

Ja nyt maanantaiaamuna jatkan Attribute GR&R -analysoinnilla, siis Minitab -hommia ihan oikeassa elämässä. Tällä viikolla on tulossa montakin mielenkiintoista asiaa. Saas nähdä ehtiikö työajan puitteissa tehdä kaikki hommat mitä piti.

Aurinkoa ja Pakkasta!

Prosessin mallintaminen ja noudattaminen

Prosessi määritetään yhteistyössä operaattorien kanssa, siten että annetut rajat toteutetaan. Rajana voi toimia esimerkiksi ISO 9001 -standardi. operaattorin on tärkeää olla prosessin määrittämisessä mukana, jotta oikean elämän rajoitukset tulee varmasti huomioitua. Samalla tapahtuu operaattorin sitoutuminen sovittuun, kun itse tietää miksi joku asia on sovittu ja on itse päässyt vaikuttamaan asiaan.

Viime aikoina omassa elämässäni olen havainnoinut omaa käyttäytymistäni prosessin noudattamisen suhteen. Jaksan keskustella kohtuullisen pitkään asioista, määrittääkseni prosessin ja löytääkseni prosessia määrittävät standardit. Kun toimintatapa (prosessi) ja aikataulu on sovittu, huomaan ottavani sen annettuna. Eli noudatan sitä, vaikka noin periaatteessa olisin eri mieltä. Kun olen jotain sopinut, pyrin todellakin toimimaan sen mukaan.

Koen jänniä tunteita, kun joku ei toimi niin kuin on sovittu, kuten prosessi on määritelty. Tai jos joku prosessin määrittämisessä mukana ollut henkilö haluaa avata toistuvasti keskustelun uudestaan samasta aiheesta, josta on jo tehty määritys ja kompromissi. Tunnetasolla en voi ymmärtää miksi ei voi tehdä niin kuin on sovittu.

Prosessien mallintaminen on siis toiminnon sisäisten sopimusten tekemistä. Ja sopimuksista kiinni pitämistä.

Ja muuten, samat jorina siviilissä kotona. Pohdipa, mistä hermostut kotona? Onko yksi asia se, että on laadittu prosessi, eli sovittu, ja toinen tekeekin eri tavalla. Vai oletko se sinä? Ja milloin on hyvä unohtaa sopimukset ja tehdä omalla tavallaan?

Minitabia ja mulkkuja...?

Joo, on se vaan semmosta, että ihmisen pitää tehdä sitä mistä tykkää. Vaikka se olisi sellaista mistä noin suunnilleen kukaan muu ei tykkää. Ja varsinkin jos mukana on into, niin ei kannata jäädä pohtimaan mitä joku ajattelee tai mikä kello on.

Olen tänään näperrellyt Minitabin kanssa. Minitabilla on nerokas getting started -opastus, ja ohjelmasta löytyi yllättävästi valmis datakin pyöritettäväksi. Hassunhauskaa ja oivalluksia. Nyt on muutama ensimmäinen otsikko käyty läpi, ja todistettu residuaalilla, Tukeyllä ja boxplotilla oletus todeksi. Ja joku voisi selittää tuon Tukeyn selväkielisenä. Luulen käsittäneeni mitä se kuvaa. Mutta miksi.

Jahka olen teet juonut, jatkan tutustumista prosessikapasiteetilla ja -vakaudella

Ajattelin tänään ihan vahingossa, että pitäisiköhän opiskella vähän lisää tilastotiedettä. Ihan viattomasti laatumielessä.

Ja se mikä tänään ei ole tuonut hyvää mieltä on ihmisten ihan jäätävä tuomitseminen. Jos jonkun ihmisen oletetaan olevan mulkku, niin se on sitten niin piste. Ei ole mahdollista muuttaa mielipidettä saatika sen mulkun muuttua ihmisenä. Surullista.

Mitä opin tänään? No, että haluan oppia lisää Minitabin käyttöä. Ja sain muistutuksen siitä, että elämässä pitää tehdä sitä mitä haluaa ja mikä tuottaa innostumisen ja onnen tunteet. Sen takia on erilaisia ammatteja, kun on erilaisia ihmisiä.

Six Sigma Green Belt -opiskelun aloitus

Ensimmäisten Lean Six Sigma Green Belt -koulutuspäivien tunnelmat olivat ristiriitaisia. Ajattelin ensin että itse en osaa mitään, ja että olemme töissä niin alkeissa näissä asioissa. Sitten totesin, että mehän olemmekin ihan pitkällä ja itselleni moni työkalu ja ajatusmalli on jo tuttu. 

Epävarmuus voi johtua siitä, että yksi merkittävä asiakas on tämän mallin aktiivinen käyttäjä jo vuosien takaa. Ja töissä asiaan vaikuttaa myös se, että meillä ei ole vahvaa Six Sigma osaajaa, puuttuu siis Black Belt.

Joka tapauksessa, olen oikeassa paikassa. Ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen illalla innoissani kaivelin vanhaa opiskeluaikaista materiaalia esiin ja yölläkin katselin unia koulutuksen projektisuunnitelmasta. Hyviä unia, ei painajaisia.

Toisen koulutuspäivän jälkeen näin kolleegan ja ystävän. Juttelimme aisiasta poukkoillen kuulumiset, sekoitettiin politiikkaan ja luonnollisesti johtamis- ja laatuasioihin. Takkia päälle vetäessä heitin ilmoille ihan totaalisen aivopierun. Tästä kuullaan vielä.

Tänään töissä teen ensimmäisen analyysinin Minitabilla. Tutkin miten saan analysoitua Attribute GR&R:n eilen illalla saamastani testiaineistosta. Testiaineisto ei ole fiktiivinen keksitty aineisto, vaan ihan todellinen ja oikean asiakas-casen alkuviikosta syntynyt materiaali. 

Huisin jännää!

Innostumisesta

Ja taas olen uuden äärellä. Olen ihan järkyttävän innoissani. Nyt on taas mahdollisuuksia moneen: oppia uutta ja kehittää työpaikan toimintaa. Ja uskon, tai oikeastaan tiedän, että tuo työpaikan toiminnan kehittäminen päätyy lopulta sinne viivan alle. 

Ihanaa on se, että elämässä tulee vastaa tilaisuuksia, joihin tarttumalla innostuu ihan valtavasti.

Viime päivinä olen myös taas törmännyt siihen, että ne asiat, joista minä innostun, ovat aika monelle harmaata jargonia. Minunkin pitää muistaa se, että vaikka itse en innostuisi, niin asia voi silti olla toiselle tosi tärkeä.

Tämä viimeisin innostuminen on onnekseni tunnustettu tarpeelliseksi ja tärkeäksi asiaksi myös lähellä olevien toimesta.

Yritän olla ärsyttämättä muita innostumisellani.

Niin ja tosiaan tänään aamulla sain ajatuksen dokumentoida tätä uutta juttua blogitekstinä. Päiväkirjanomaisesti itselleni ja myös Sinulle pohdittavaksi.